Rijeka kesällä kerran

Kävin Rijekassa, joten kerronpa jotakin siitä.

Faktoja, jotka pitävät kutinsa, jos Wikipedia ei valehtele:

• Asukkaita 130 000 kieppeillä, sivualueineen noin 245 000, ja silläpä se onkin Kroatian kolmanneksi suurin kaupunki Zagrebin ja Splitin jälkeen.
• Adrianmeren laineet huuhtelee sen rantoja Kvarnerinlahdella.
• Oivallisen syväsatamansa ja varsin strategisen sijaintinsa vuoksi kaupungin omistajuudesta on tapeltu, ja omistaja on vaihtunut vuosisatojen saatossa.
• On Primorje-Gorski Cotar-nimisen läänin keskus. Yritäpä sanoa monta kertaa nopeasti peräkkäin.
• Päätöikseen rijekalaiset rakentelevat laivoja, ja elinkeinoelämä liittyy mereen ja merenkulkuun kaikin puolin.
• Siellä sijaitsevat Kroatian kansallisteatteri ja yksi maan yliopistoista.
• Puhuvatpa siellä venetsialaista fiumanoa, jota ei puhuta missään muualla Kroatiassa.

Muita epäolennaisia tietoja:

Rijekassa on useita kirkkoja ja museoita. Ne ovat loogisesti kesälauantaina päiväsaikaan suljettu. Yhteen kirkkoon pääsimme sisälle hetkeä ennen puolta päivää. Sisällä oli hiljaista, hämärää ja ovella munkki.

Keskustan rakennukset ovat sekoitus uusinta uutta ja vanhaa repsottavaa. Kaupunkikeskusta asettuu rannan suuntaisesti, ja korkeat kerrostalot piirtyvät horisontissa vuoria vasten. Matka kulttuurikohteista elämän kääntöpuolelle on lyhyt; muutamalla askeleella kaupunginteatterin nurkalta olet hylättyjen satamarakennusten takapihoilla, joissa ei tekisi mieli liikkua varsinkaan yöaikaan.

Satamassa, bussiaseman lähellä, on nerokas ravintola-kahvila Boonker. Satama-altaan reunalle rakennetun ravintolan edustalle on aseteltu sohvia ja säkkituoleja. Matot, pöydät ja yksityiskohdat ovat huolella mietittyjä, ja palvelu on ystävällistä. Tyylikkäästä design-ilmeestään huolimatta ravintolan hintataso ei poikkea yleisestä tasosta. Merituuli puhaltaa leppeästi ja jääkahvi maistuu taivaalliselta. Piristävä ja mieleenjäävä paikka, jota todella suosittelen kokeilemaan!

Muita vielä epäolennaisempia tietoja:

Keskustassa on H&M. Se on iso, ja vaatteet ovat esillä selkeästi. Ostin sieltä shortsit.

Nainen Pulassa

Piti tässä tekstissä esitellä kaksi lähikaupunkia Pula ja Rijeka, mutta keskityn kuitenkin nyt Pulaan, sillä Rijekasta minulla on tällä hetkellä vain tämä kuva:

...mikä on kyllä sinänsä hyvä, että siellä voi tehdä ostoksia ja viimeinkin minulla on huvittelukengät. Lisäksi niiden ensikäytöstä ja siitä todennäköisesti koituvasta sairaalareissusta saan sitten myöhemmin taas uuden tekstin. Mutta nyt kuitenkin siitä Pulasta.

Pula on Istrian maakunnan suurin kaupunki, ja wikipedia tietää kertoa, että siellä asuu vajaa 100 000 asukasta. En ole vielä tavannut kaikkia, mutta muutaman tapasin heti matkani alussa, kun olimme torilla esittelemässä vapaaehtoistyötä ja työpaikkaamme Euroopan nuorisoviikon päätteeksi toukokuun 9. päivä. Lauantaiaamuna ei jostain syystä ollut juuri nuorisoa liikkeellä, mutta eläkeläisiä senkin edestä. Eräskin papparainen oli hyvin innokas keskustelemaan kanssani, vaikka hän ei enimmäkseen kuullut enkä minä ymmärtänyt. Ilmapalloja voi kuitenkaan jakaa ilman kieliä ja siinä olin ihan hyvä.

Matkustaminen Pulaan on helppoa ja varsinkin nopeaa, ainakin jos ajetaan paikalliseen tyyliin, eli täysillä. Matkaa Labinista Pulaan on noin 40 kilometriä. Tie on kapea ja vuorien vuoksi mutkainen. Matkalla varrella varoitellaan myös tien yli pomppivista peuroista. Siksipä onkin perusteltua ajaa täysillä, ohitella mutkissa ja vähintääkin pysytellä edellä ajavan takapuskurissa. Elämä ilman tätä olisikin melko tylsää ja ennen kaikkea ihan liian turvallista.

Pulassa on se erikoista, että siellä sijaitsee arvon herra keisari Augustuksen rakennuttama amfiteatteri, joka on säilynyt varsin hyvin näihin päiviin asti. Siellä järjestetään edelleen ulkoilmakonsertteja ja -elokuvanäytöksiä. Muuten vain pällistelemään haluavat saavat maksaa sisäänpääsystä 40 kunaa, eli vähän reilun vitosen euroissa. Viisas säästää tämänkin ja kiipeää takapuolelta portaat, josta näkee ihan samat asiat, eli ei oikeastaan mitään, sillä seinät näyttävät samalta niin ulkoa kuin sisältä.Tietysti jos halajaa istuksia antiikkisilla katsomonpenkeillä, on se varmasti sen arvoista.

Pieniä liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita on kaikkialla keskustan alueella. Palvelu on yllättävän nopeaa ruuhkasta huolimatta, kupillinen kahvia maksaa 8 kunaa eli noin euron ja aurinko paistaa useimmiten ihan ilmaiseksi. Pula sijaitsee meren rannalla, joten pieniä pyöreäkivisiä uimarantoja on helppo löytää ja ne ovat kauniita, siistejä ja puhtaita ainakin nyt näin sesongin ulkopuolella.

Kokonaiskuva kroatialaisista kaupungeista on itsellä vielä varsin suppea, mutta käytyäni Zagrebissa, Pulassa ja pikaisesti Rijekassa en ole oikein päässyt selvyyteen niistä. Tarkoitan siis sitä, että en oikein osaa sanoa ovatko ne esimerkiksi kauniita vai eivät. Rakennukset ovat vanhoja, mutta eivät varsinaisesti mitään arkkitehtuurin helmiä. Kuitenkin niissä on oma tunnelmansa, mikä tekee niistä hyvin omaleimaisia. Sitä ei oikein voi selittää, vaan se täytyy kokea. Pulassa on muuten lentokenttä, johon voi lentää suoraan Helsingistä, eli toisin sanoen tervetuloa kokemaan.

Tähänastisen kokemukseni mukaan kaupungit ovat laajalle levittäytyneitä ja autolla saa ajella ilman minkäänlaista logiikkaa tai pohjakaavaa edestakaisin päästäkseen yhtään mihinkään. Tämä ei nyt tässä tapauksessa johdu kuljettajan tottumattomuudesta, vaan siitä, että tiet vain sattuvat olemaan rakennettu niin. Mutta tutustutaan tuonnempana Rijekaan - luulen, että sieltä löytyy paljon kaunista nähtävää (ja muutakin kuin kenkiä).