Rijeka kesällä kerran

Kävin Rijekassa, joten kerronpa jotakin siitä.

Faktoja, jotka pitävät kutinsa, jos Wikipedia ei valehtele:

• Asukkaita 130 000 kieppeillä, sivualueineen noin 245 000, ja silläpä se onkin Kroatian kolmanneksi suurin kaupunki Zagrebin ja Splitin jälkeen.
• Adrianmeren laineet huuhtelee sen rantoja Kvarnerinlahdella.
• Oivallisen syväsatamansa ja varsin strategisen sijaintinsa vuoksi kaupungin omistajuudesta on tapeltu, ja omistaja on vaihtunut vuosisatojen saatossa.
• On Primorje-Gorski Cotar-nimisen läänin keskus. Yritäpä sanoa monta kertaa nopeasti peräkkäin.
• Päätöikseen rijekalaiset rakentelevat laivoja, ja elinkeinoelämä liittyy mereen ja merenkulkuun kaikin puolin.
• Siellä sijaitsevat Kroatian kansallisteatteri ja yksi maan yliopistoista.
• Puhuvatpa siellä venetsialaista fiumanoa, jota ei puhuta missään muualla Kroatiassa.

Muita epäolennaisia tietoja:

Rijekassa on useita kirkkoja ja museoita. Ne ovat loogisesti kesälauantaina päiväsaikaan suljettu. Yhteen kirkkoon pääsimme sisälle hetkeä ennen puolta päivää. Sisällä oli hiljaista, hämärää ja ovella munkki.

Keskustan rakennukset ovat sekoitus uusinta uutta ja vanhaa repsottavaa. Kaupunkikeskusta asettuu rannan suuntaisesti, ja korkeat kerrostalot piirtyvät horisontissa vuoria vasten. Matka kulttuurikohteista elämän kääntöpuolelle on lyhyt; muutamalla askeleella kaupunginteatterin nurkalta olet hylättyjen satamarakennusten takapihoilla, joissa ei tekisi mieli liikkua varsinkaan yöaikaan.

Satamassa, bussiaseman lähellä, on nerokas ravintola-kahvila Boonker. Satama-altaan reunalle rakennetun ravintolan edustalle on aseteltu sohvia ja säkkituoleja. Matot, pöydät ja yksityiskohdat ovat huolella mietittyjä, ja palvelu on ystävällistä. Tyylikkäästä design-ilmeestään huolimatta ravintolan hintataso ei poikkea yleisestä tasosta. Merituuli puhaltaa leppeästi ja jääkahvi maistuu taivaalliselta. Piristävä ja mieleenjäävä paikka, jota todella suosittelen kokeilemaan!

Muita vielä epäolennaisempia tietoja:

Keskustassa on H&M. Se on iso, ja vaatteet ovat esillä selkeästi. Ostin sieltä shortsit.

Pieni infopaketti

Pyrin viimeiseen asti välttämään turisti-infopaketin kirjoittamista, sillä niitä löytyy netistä ja matkatoimistoista vaikka millä mitalla, mutta vähän sellainen teksti tästä nyt kuitenkin taisi tulla. Toisaalta, jos joku on suunnitellut kesälomamatkaa näille seuduille, voi tästä olla vähän apua, ja ainakin tiedätte keneltä kysyä lisää.


Ilmasto ja aurinko

Kesällä, joka ajoittuu samoille kuukausille kuin kotimaan kesä, aurinko paistaa 10 tuntia päivässä, ja lämpötila voi kohota useaksi päiväksi yli +30 asteeseen. Viimeisen pariviikkoisen olen pyörinyt sängyssäni ja haukkonut henkeäni kuin kala kuivalla maalla - toukokuun talvitakki päällä nukutusta yöstä tuntuu olevan pieni ikuisuus. Lämpö varastoituu taloihin ja kivikatuihin, joten riemua riittää aamuyöhön asti. Suomen kesän muutamat kuumat hellepäivät tuntuvat nyt jotenkin hellyttäviltä ja leppoisilta. Skandinaavinen keho tottuu tällaiseen erilaiseen ja kokonaisvaltaiseen kuumuuteen hitaasti. Tämän kesän jälkeen on varmasti helpompi ymmärtää Suomeen tulevia keski-eurooppalaisia, jotka palelevat kesälläkin.

Tuulet, jotka ovat nimeltään jugo ja pura, puhaltavat silloin tällöin, mutta harvemmin sisälle asti. Jugo tuo kostean leppeänä sateet ja pura viileämpänä kirkkaat ilmat. Elokuu on yleensä kuumin kuukausi, jolloin voi lillua +26-asteisessa merivedessä. Koko vuonna lämpötila on kymmenen asteen yläpuolella yli 260 päivää. Paras aika matkailla on kevät, alkukesä ja alkusyksy, jolloin on ennen kaikkea edullisempaa, mutta myös rauhallisempaa ja silti mukavan lämmintä. Läheisen rantakaupunki Rabacin hinnat ovat kirjaimellisesti nousseet silmissä nyt, kun ensimmäiset turistit ovat sen vallanneet.

Meri

Istrialla on 445 kilometriä rantaviivaa, ja merta täplittävät pienemmät ja isommat saaret, joista osa on asuttuja. Meren vesi on kirkasta. Se on todellakin niin kirkasta ja taivaan heijastamaa sinistä kuin ne uima-altaat, joista on kuvia jokaisen matkatoimiston esitteissä. Se ero kuitenkin näihin altaisiin on siinä, että kuvia ei tarvitse käsitellä jälkeenpäin. Hiekkarantoja Istrian alueella ei ole, vaan uimarannatkin ovat
kivikkoisia ja kallioisia. Uimarantojen läheisyydesssäkin on paljon niin kallioisia rantoja, että ne ovat koskemattomia. Jos on oikein mukavuudenhaluinen, rannalle kannattaa ottaa mukaan esimerkiksi retkeilypatja, sillä kivien asetteluun selän alla menee hetki. Enemmän kuitenkin suosittelen muovisia kenkiä, joita voi käyttää myös uidessa. Merisiilit ovat puhtaan veden merkki ja niitä voi olla myös uimarannoilla. Onneksi yhtään ei vielä ole ollut oman jalan pohjassa.

Rabacissa myydään (turistihinnoin tosin) muun muassa risteilymatkoja Venetsiaan, joka on maateitse noin 260 kilometrin päässä, laivalla varmasti alle puolet siitä. Veneen ja polkuveneen vuokraus, laitesukellus ja liitovarjo ovat suosittuja ja kokeilemisen arvoisia harrasteita. Sukeltamaan muuten pääsee hyvinkin edullisesti, kun ostaa marketista lasit ja snorkkelin. Vedessä vilistävät kalat, pohjan kivet ja äyriäiset välkkyvät kirkkaan veden läpi ja näyttävät varmasti vielä paremmalta pinnan alla.

Asuminen

Jotain pitäisi kertoa majoituksesta, mutta tästä osiosta en oikein osaa sanoa mitään. Itsellä kun on projektin puolesta Euroopan Unionin kustantama kerrostaloasunto kävelymatkan päässä työpaikalta. Siinä hämärtyy kyllä hintojen ohella elämän muutkin reaaliteetit, mutta sen murehtimisen aika ei todellakaan ole nyt. Koska Kroatia on kohtuullisen nuori matkailumaa, hotelleja on vielä melko vähän ainakin näillä seuduin. Rabacissa niitä toki on. Sen sijaan olen nähnyt kaikkialla pieniä sinisiä kylttejä, jotka ilmoittavat majoituksesta. Yksityiset vuokraavat huoneita asuntojensa yhteydestä tai kokonaisia matkailijoille tarkoitettuja villoja. Tästä linkistä saa vähän käsitystä majoituksen hintatasosta: http://www.holidayinistria.com/istria-private-accommodation.html Ajankohtaa vaihtamalla käy ilmi, että esimerkiksi syyskuussa on todellakin halvempaa asua missä tahansa majoituspaikassa kesäkuukausiin verrattuna.


Raha ja maksaminen

Kroatian rahayksikkö on kuna. Kirjoitushetkellä 1 euro vastaa 7,55 kunaa.
Tässä joitakin hintaesimerkkejä hintatason hahmottamiseksi:
- iso kahvi 8 kn (1,05e)
- iso olut 14 kn (1,85e)
- lasi viiniä 10 kn (1,30e)
- pizza 32-50 kn (4,20-6,60e)
- lounas (sis. salaatin, juoman ja jälkiruuan) 35 kn (4,65e)
- jäätävän hyvä jäätelöpallo 7 kn (0,90e Luojan kiitos Suomessa ei saa näin hyvää ja halvalla, koska en varmasti muuta tekisikään, kun söisin tätä ravintolassa valmistettua jäätelöä!)

Ruoka on selvästi edullisempaa, mutta esimerkiksi vaatekaupoissa vaatteet ovat vain hieman Suomen hintatason alapuolella. Pankkiautomaatteja on ainakin täällä suhteellisen pienessä Labinissa useita, ja useimmissa kaupoissa voi maksaa pankkikortilla. Pieniin putiikkeihin, kuten leipomoihin, joihin tutustumista lämmöllä suosittelen, kannattaa varata käteistä rahaa. Ravintolassa voi maksaa kortilla tai käteisellä. Porukalla ruokailevat saavat yhteisen laskun, jonka jakaminen onkin sitten hauskaa puuhaa, kun yleensäkään kenelläkään ei ole tasarahaa. Tipin jättäminen ei ole välttämätöntä, mutta hyvästä palvelusta voi aina kiittää henkilökuntaa.

Nettilähteinä käytetty http://www.holidayinistria.com/ sekä http://www.rantapallo.fi/kroatia/
Loput on koettua (keksittyä, no ei) ja kuultua.

Nainen Pulassa

Piti tässä tekstissä esitellä kaksi lähikaupunkia Pula ja Rijeka, mutta keskityn kuitenkin nyt Pulaan, sillä Rijekasta minulla on tällä hetkellä vain tämä kuva:

...mikä on kyllä sinänsä hyvä, että siellä voi tehdä ostoksia ja viimeinkin minulla on huvittelukengät. Lisäksi niiden ensikäytöstä ja siitä todennäköisesti koituvasta sairaalareissusta saan sitten myöhemmin taas uuden tekstin. Mutta nyt kuitenkin siitä Pulasta.

Pula on Istrian maakunnan suurin kaupunki, ja wikipedia tietää kertoa, että siellä asuu vajaa 100 000 asukasta. En ole vielä tavannut kaikkia, mutta muutaman tapasin heti matkani alussa, kun olimme torilla esittelemässä vapaaehtoistyötä ja työpaikkaamme Euroopan nuorisoviikon päätteeksi toukokuun 9. päivä. Lauantaiaamuna ei jostain syystä ollut juuri nuorisoa liikkeellä, mutta eläkeläisiä senkin edestä. Eräskin papparainen oli hyvin innokas keskustelemaan kanssani, vaikka hän ei enimmäkseen kuullut enkä minä ymmärtänyt. Ilmapalloja voi kuitenkaan jakaa ilman kieliä ja siinä olin ihan hyvä.

Matkustaminen Pulaan on helppoa ja varsinkin nopeaa, ainakin jos ajetaan paikalliseen tyyliin, eli täysillä. Matkaa Labinista Pulaan on noin 40 kilometriä. Tie on kapea ja vuorien vuoksi mutkainen. Matkalla varrella varoitellaan myös tien yli pomppivista peuroista. Siksipä onkin perusteltua ajaa täysillä, ohitella mutkissa ja vähintääkin pysytellä edellä ajavan takapuskurissa. Elämä ilman tätä olisikin melko tylsää ja ennen kaikkea ihan liian turvallista.

Pulassa on se erikoista, että siellä sijaitsee arvon herra keisari Augustuksen rakennuttama amfiteatteri, joka on säilynyt varsin hyvin näihin päiviin asti. Siellä järjestetään edelleen ulkoilmakonsertteja ja -elokuvanäytöksiä. Muuten vain pällistelemään haluavat saavat maksaa sisäänpääsystä 40 kunaa, eli vähän reilun vitosen euroissa. Viisas säästää tämänkin ja kiipeää takapuolelta portaat, josta näkee ihan samat asiat, eli ei oikeastaan mitään, sillä seinät näyttävät samalta niin ulkoa kuin sisältä.Tietysti jos halajaa istuksia antiikkisilla katsomonpenkeillä, on se varmasti sen arvoista.

Pieniä liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita on kaikkialla keskustan alueella. Palvelu on yllättävän nopeaa ruuhkasta huolimatta, kupillinen kahvia maksaa 8 kunaa eli noin euron ja aurinko paistaa useimmiten ihan ilmaiseksi. Pula sijaitsee meren rannalla, joten pieniä pyöreäkivisiä uimarantoja on helppo löytää ja ne ovat kauniita, siistejä ja puhtaita ainakin nyt näin sesongin ulkopuolella.

Kokonaiskuva kroatialaisista kaupungeista on itsellä vielä varsin suppea, mutta käytyäni Zagrebissa, Pulassa ja pikaisesti Rijekassa en ole oikein päässyt selvyyteen niistä. Tarkoitan siis sitä, että en oikein osaa sanoa ovatko ne esimerkiksi kauniita vai eivät. Rakennukset ovat vanhoja, mutta eivät varsinaisesti mitään arkkitehtuurin helmiä. Kuitenkin niissä on oma tunnelmansa, mikä tekee niistä hyvin omaleimaisia. Sitä ei oikein voi selittää, vaan se täytyy kokea. Pulassa on muuten lentokenttä, johon voi lentää suoraan Helsingistä, eli toisin sanoen tervetuloa kokemaan.

Tähänastisen kokemukseni mukaan kaupungit ovat laajalle levittäytyneitä ja autolla saa ajella ilman minkäänlaista logiikkaa tai pohjakaavaa edestakaisin päästäkseen yhtään mihinkään. Tämä ei nyt tässä tapauksessa johdu kuljettajan tottumattomuudesta, vaan siitä, että tiet vain sattuvat olemaan rakennettu niin. Mutta tutustutaan tuonnempana Rijekaan - luulen, että sieltä löytyy paljon kaunista nähtävää (ja muutakin kuin kenkiä).

Olen muuttamassa vajaan kahden viikon päästä maasta. Olen muuttamassa siksi, että olen lähdössä vapaaehtoistyöhön Kroatiaan. Tulen työskentelemään nuorisokeskuksessa, joka sijaitsee Labinissa Istrian niemimaalla, muutaman kilometrin päässä Rabacin satamakaupungista. Keskuksessa osallistun muun muassa erilaisten musiikki- ja taideprojektien tekemiseen, sekä monenlaisiin keskuksen toimintaa ylläpitäviin tehtäviin.

Koska päätäni ei yleensä paljoa pakota, työnnän sen kohtuullisen helposti tällaisiin erikoisiin juttuihin. Ihmisillä on erilaisia syitä lähteä, joten tässä jokunen omista motiiveistani:

1. Minulla on merkillinen palo sisälläni päästä asumaan toisessa kulttuurissa. Mistä se on tullut, en oikein tiedä itsekään. Minusta maailma on joka tapauksessa liian suuri pelkkään kotisohvalla istumiseen. Jos et usko, todistan sen sinulle vielä.

2. Olin turhautunut työtilanteeseeni, joka oli käytännössä lähes olematon. Olin turhautunut siihen, että en löytänyt kotiseudulta mahdollisuutta työskennellä minua kiinnostavien asioiden parissa lukuisista työnhauista huolimatta.

3. Kun olen turhautunut, sitä en kestä minä eikä kukaan läheisenikään.

4. Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle. Tällä tarkoitan sitä, että matkalla tutustuu paitsi itseensä myös omaan kulttuuriinsa täysin uudenlaisesta näkökulmasta, koska ei ole jatkuvasti sen ympäröimä.

Kakkoskohdasta johtuen taloudellinen tilanteeni estää suurinpiirtein Rautavaaraa pidemmälle ulottavat matkat. Vaikka se eittämättä mielenkiintoinen matkakohde onkin, on usein ilmennyt tarvetta päästä myös vähän pidemmälle. Olin kuullut ja vähän myös tutustunut eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS), jonka kautta pääsee töihin maailmalle lukuisiin eri kohteisiin EU:n rahoittaman Erasmus+ -hankkeen kautta.
Selkokielistä lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:

http://www.maailmalle.net/nuorisotoiminta/eurooppalainen_vapaaehtoispalvelu_evs

http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/nuorisotoimialalle/avaintoimi_1_liikkuvuus/eurooppalainen_vapaaehtoispalvelu_evs

Jos tilanteeseen ei ole tyytyväinen, on siihen tehtävä muutos.

Olen tehnyt vuosien varrella yhteistyötä nuoriso- ja matkailukeskus Metsäkartanon kanssa, joka käytännössä hellän päättäväisesti työnsi minut tälle matkalle. Koska maaperä oli jo valmiiksi asialle avoin, oli heidän tehtävänsä lopulta hyvin helppo. He tarjosivat Facebook-ryhmässä mahdollisuuden, minä huokaisin varovasti, että olisikohan minusta ja pian löysin itseni tulostamassa menolippua elämäni seikkailuun. Tietoa tästä paikasta ja sen tehokkaasta tiimistä löydät täältä:

http://www.metsakartano.com/nuoret/kansainvalinen-nuorisotyo/

Ja muuten, jos joku miettii esimerkiksi sitä, että miksi juuri Kroatiaan ja miksi niin pitkäksi aikaa, niin vastaan tähän kysymällä, että miksikäs ei? Vuosi on maailmalla matkatessa sekä pitkä että lyhyt ajanjakso, ja aurinko paistaa ihanasti turkoosin Adrianmeren rannalla...

Kroatia on suhteellisen nuori matkailumaa, mutta siitä löytyy jo suomenkielisiäkin julkaisuja.