Lähtö

Olen matkalla. Kiskot vievät minua etelään tänään. Huomenna lennän.

Yöllä oli satanut kaksikymmentä senttiä lunta. Pisteet ja suuret kiitokset luontoäidille hämmentävän kauniista aamusta – ajoitus oli täydellinen. Pumpulinpehmeän hangen yllä taivas alkoi hiljalleen kirkastua ja koivut satoivat maahan helähteleviä jääkristalleja.

Koira touhusi uudessa lumessa ja vilkaisi minua tämän tästä. Kuuntelimme kilpaa laulavia lintuja ja katselimme jäiden keinuntaa rantapajukossa.  Puista tippuvat luminokareet saivat sen hyppimään veteen jahtaamaan olemattomia. Märkä maa tuoksui talvelta ja keväältä, menneeltä ja tulevalta. Kotona koira nuolaisi kasvojani – varmasti tiesi, että nyt on hyvästeltävä hellästi. Hyvästeltävä hetkeksi, sillä se lupasi olla kotona sitten kun palaan.

Sydän on yhtä aikaa ammottavan tyhjä ja täpötäysi. Tyhjä kuin astia kaikelle sille, mikä odottaa nurkan takana - huomenna tähän aikaan haistelen jo merituulia. Täynnä riipaisevan surumielistä ja pakahduttavaa onnea kaikista ystävistä, jotka tapasin ennen lähtöäni. Olen niin kiitollinen kaikesta saadusta kannustuksesta ja tuesta.

Ja nyt olen matkalla. Huominen, täältä tullaan.

Kuusenjalat,voileipägrilli ja muita tarpeellisia tavaroita

Viime päivät olen paitsi myynyt, myös pakannut kotini tavaroita pahvilaatikoihin. Se on ollut jännittävää, mutta myös vähän pelottavaa. Aloittaminen oli kaikista vaikeinta, sillä siinä tuli todelliseksi se, että kohta koko tuttu suomalainen elämäni on pakattuna pieniin laatikoihin. Tässäkö kaikki? Mitä osaan pakata mukaan, mistä luopua kokonaan ja mitkä jättää odottamaan paluuta?

Elämä pienessä paketissa.

Tavarat ovat tavaraa ja siksi helposti korvattavissa, mutta kieltämättä on tuntunut hieman dramaattiselta ajatella, että toukokuun ensimmäisen päivän jälkeen minulla ei ole omaa asuntoa, ei huonekaluja, ei autoa - ei juuri mitään niistä asioista, jotka ovat tähän asti tehneet arjesta ja elämästä minun näköistäni. Minulla ei ole edes sitä arkeakaan! Oletko koskaan miettinyt, miten pienistä ja lopulta niin suurista asioista toimiva arkemme lopulta muodostuu? Tai jos tavaroita on joka paikassa liikaa, miten hankalaksi arkikin voi mennä. Jää nähtäväksi mitä esineitä sitä uudessa maassa ja arjessa kotoaan kaipaa.

En ole hamstraukseen taipuvainen, mutta tässä esimerkkejä erilaisista vastaantulleista esineistä, joiden olemassaoloa kodissani ihmettelen. Voileipägrilli - todella tarpeellinen kotini esine, ellei jopa tarpeellisin. Se löytyi keittiön alimmaisen kaapin takimmaiselta hyllyltä. Joulukuusenjalkoja omistan kaksi ilmeisesti siksi, että ei voi olla joulun edellä varma montako kuusta sitä haluaa lopulta kotiinsa koristaa. Keittiön vetolaatikosta löytyi myös _selittämätön_ punainen kiinnitysklipsillä varustettu pussijuomapullo, jossa ei ole korkkia. Näilläpä sitä alkuun päästään kulttuurissa kuin kulttuurissa...

Mitä pitkälle matkalle pakataan mukaan, en osaa vielä sanoa (kunhan vaan ei noita edellä mainittuja), mutta sillä on ehkä loppujen lopuksi melko vähän merkitystä. Meni ihminen minne tahansa, parhaita asioita ei voikaan pakata laukkuihin, vaan ne kannetaan sydämessä!

Olen muuttamassa vajaan kahden viikon päästä maasta. Olen muuttamassa siksi, että olen lähdössä vapaaehtoistyöhön Kroatiaan. Tulen työskentelemään nuorisokeskuksessa, joka sijaitsee Labinissa Istrian niemimaalla, muutaman kilometrin päässä Rabacin satamakaupungista. Keskuksessa osallistun muun muassa erilaisten musiikki- ja taideprojektien tekemiseen, sekä monenlaisiin keskuksen toimintaa ylläpitäviin tehtäviin.

Koska päätäni ei yleensä paljoa pakota, työnnän sen kohtuullisen helposti tällaisiin erikoisiin juttuihin. Ihmisillä on erilaisia syitä lähteä, joten tässä jokunen omista motiiveistani:

1. Minulla on merkillinen palo sisälläni päästä asumaan toisessa kulttuurissa. Mistä se on tullut, en oikein tiedä itsekään. Minusta maailma on joka tapauksessa liian suuri pelkkään kotisohvalla istumiseen. Jos et usko, todistan sen sinulle vielä.

2. Olin turhautunut työtilanteeseeni, joka oli käytännössä lähes olematon. Olin turhautunut siihen, että en löytänyt kotiseudulta mahdollisuutta työskennellä minua kiinnostavien asioiden parissa lukuisista työnhauista huolimatta.

3. Kun olen turhautunut, sitä en kestä minä eikä kukaan läheisenikään.

4. Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle. Tällä tarkoitan sitä, että matkalla tutustuu paitsi itseensä myös omaan kulttuuriinsa täysin uudenlaisesta näkökulmasta, koska ei ole jatkuvasti sen ympäröimä.

Kakkoskohdasta johtuen taloudellinen tilanteeni estää suurinpiirtein Rautavaaraa pidemmälle ulottavat matkat. Vaikka se eittämättä mielenkiintoinen matkakohde onkin, on usein ilmennyt tarvetta päästä myös vähän pidemmälle. Olin kuullut ja vähän myös tutustunut eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS), jonka kautta pääsee töihin maailmalle lukuisiin eri kohteisiin EU:n rahoittaman Erasmus+ -hankkeen kautta.
Selkokielistä lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:

http://www.maailmalle.net/nuorisotoiminta/eurooppalainen_vapaaehtoispalvelu_evs

http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/nuorisotoimialalle/avaintoimi_1_liikkuvuus/eurooppalainen_vapaaehtoispalvelu_evs

Jos tilanteeseen ei ole tyytyväinen, on siihen tehtävä muutos.

Olen tehnyt vuosien varrella yhteistyötä nuoriso- ja matkailukeskus Metsäkartanon kanssa, joka käytännössä hellän päättäväisesti työnsi minut tälle matkalle. Koska maaperä oli jo valmiiksi asialle avoin, oli heidän tehtävänsä lopulta hyvin helppo. He tarjosivat Facebook-ryhmässä mahdollisuuden, minä huokaisin varovasti, että olisikohan minusta ja pian löysin itseni tulostamassa menolippua elämäni seikkailuun. Tietoa tästä paikasta ja sen tehokkaasta tiimistä löydät täältä:

http://www.metsakartano.com/nuoret/kansainvalinen-nuorisotyo/

Ja muuten, jos joku miettii esimerkiksi sitä, että miksi juuri Kroatiaan ja miksi niin pitkäksi aikaa, niin vastaan tähän kysymällä, että miksikäs ei? Vuosi on maailmalla matkatessa sekä pitkä että lyhyt ajanjakso, ja aurinko paistaa ihanasti turkoosin Adrianmeren rannalla...

Kroatia on suhteellisen nuori matkailumaa, mutta siitä löytyy jo suomenkielisiäkin julkaisuja.