Omituisille ihmisille tapahtuu erikoisia asioita...

On ollut yhtä ruikutusta viime aikoina, eikähän sitä jaksa kukaan pitkään. Parempia aikoja odotellessa ja ennen kaikkea niitä kohti mentäessä listasin mukavia, erikoisia ja ikimuistoisia asioita, joita täällä ollessa on tapahtunut.


Kuinka monta kertaa elämässään sitä joutuukin tilanteeseen, jossa...

... melot muovisella kajakilla avomerellä espanjalaisen kanssa, rantaudut leirintäalueen rantaan ja
menet uimaan alueen vieraille tarkoitettuun uima-altaaseen, jonne saat mennä tuosta vaan, koska tulet meren puolelta.

... osallistut paikallisen jalkapallojoukkueen 60-vuotisjuhlaan pelikentällä, jalkapalloveteraanit tarjoilevat pöytään leipää, lihaa, viiniä ja paistetun lampaanpään.

... saat kerätä kirsikoita suoraan puusta, jonne sinut on nostettu vartavasten kuormalavanosturilla.

... paistat tuoretta, paikallista maissia leirinuotiolla sirkkojen sirittäessä tähtitaivaan alla.

... pääset laulamaan ja soittamaan kitaraa taidegalleriaan yöllä sulkemisajan jälkeen.

... työskentelet vanhassa, nykyisin galleriakäytössä olevassa kappelissa, jonne katolinen pappi tulee tuulen nopeudella ja paasaa kroatiaksi miten taide on paholaisesta ja että alttaritaulua ei saa peittää (jälkeenpäin käännettynä), jolloin yrität selittää että kun en oikein puhu enkä ymmärrä tuota kroatiaa, ja että ei tietenkään saa peittää, mutta kun en ole sitä peittänyt enkä tiedä koko asiasta mitään ja kun ei meillä edelleenkään ole tuota yhteistä kieltä, ja pappi vain paasaa ja pyyhältää tiehensä yhtä nopeasti kuin saapuikin ja sinä vain istut niillä sijoillasi päätä raapien, että mitähän ihmettä tässä oikein tapahtui.

... yrität selittää kroatialaiselle poliitikolle miksi ilmainen kirjasto on hyvä asia.

... olet puhelimessa, itikka lentää silmään, josta saat silmätulehduksen, jonka takia joudut jälleen ensiapuklinikalle, josta saat voidetta, jonka käytön aikana auringossa olemista tulisi välttää, maassa jossa on kuumin kesä moneen vuoteen.

... perhonen istahtaa hiuksille.

... voit seurata salaman vuorelle sytyttämää tulipaloa suoraan parvekkeelta, ja tulipaloalue on ympyrän muotoinen.

... on niin kuuma, että taulut tippuvat seiniltä seinänpalanen mukanaan.

... istut polkupyörille tarkoitetussa junavaunussa slovakialaisten, italialaisten, slovenialaisten, portugalilaisten, ranskalaisten ja kroatialaisten kanssa. Suurin osa ihmisistä makoilee lattialla pitkin vaunua, ja juna pysähtyy jokaikisellä asemalla. Junaradan varressa on hautausmaa.

... syöt merestä puoli tuntia sitten käsin nostetuiden simpukoiden sisälmyksiä raakana, jotka näyttävät räältä ja maistuvat varmasti samalle, ja kehut että onpa todella herkullista. Nostaja on tyytyväinen, sinä tunnet äskeisen makuelämyksen kiipeilevän takaisin pitkin ruokatorvea...

... osallistut afrikkalaiseen tanssiesitykseen senegalilaisten tanssijoiden kanssa esiintymislavalla
yleisön edessä.

Kun Matkapäivikirjasta oli tulla Hatkapäivikirja

Viime yönä oli kova ukkonen. Sellainen, jonka tuloa odotettiin pitkään ja hartaasti. Siniset salamat leimusivat taivaanrannassa, tuuli toi sateen tuoksun, ja kun lopulta satoi ja salamoi, oli ilma vihdoin raikasta hengittää. Viikkojen nääntyminen hapettomassa ilmassa, huonosti nukutut yöt ja voimaton väsymys veivät kaiken energian. Edellisessä kirjoituksessa mainitut haasteet muuttuivat ongelmiksi ja saivat väsymyksen mukaiset mittasuhteet. Asenne tai ainakin positiivinen, oli kovalla koetuksella. Myös organisaatiossa tapahtui joitakin suuria, odottamattomia muutoksia, jotka vaikuttavat omaankin (työ)elämään täällä. Eräänlainen ukkonen siis niiltäkin osin, mutta sen raikastavista vaikutuksista on vielä liian aikaista sanoa mitään.

Miten käsitellä ahdistavia tilanteita, kun olet monessakin suhteessa oman mukavuusalueen ulkopuolella, ja kun tuntuu, että ympärillä on niin vähän asioita, joista saat turvaa ja jotka tuovat lohtua. Varsinkin, kun oma kodiksi kutsumasi huoneisto on enemmänkin hostelli, jossa ramppaa kaikenlaista porukkaa. Miten elää epämukavan tilanteen keskellä menettämättä kokonaan suhteellisuudentajua ja pysyä pinnalla uppoamatta syvyyksiin.

Hälinässä unohtaa helposti itsensä. Lähdin hälinää pakoon toiseen kaupunkiin, Pulaan. Pulasta toiseen, mutta parempaan. Tein asioita, joita itse halusin. Siinä järjestyksessä kuin itse halusin. Kävelin niin pitkään, niin nopeasti ja mutkia tehden kuin itse halusin. Kävin kirkoissa, museoissa, kaupoissa, istuin kahviloissa, katselin merta ja istuin puistossa. Oli aikaa ajatella ja olla vihdoin ajattelematta yhtään mitään. Hotellihuoneessa oli kuuma, ja meri haisi kuin märkä koira, mutta sekään ei haitannut. Ehkä tämä tästä. Alla on kuvia, joita otin Pulassa, ja joista tulin hyvälle tuulelle.

Olemisen yksinkertaisuus

Kun elämisen elementit ovat kohdallaan, elämä on mukavaa. Kun jokin niistä puuttuu tai ei ole ihan kohdallaan, tuntuu kuin kulkisi kivi kengässä. Kiven ei tarvitse olla iso, mutta kun sen kanssa liikkuu pitkään, siitä voi tulla iso hiertymä. Eri elämäntilanteissa korostuvat erilaiset asiat, ja ainakin näin vieraalla maalla ollessa hyvin monetkin asiat. Viime aikoina elämä on ollut vähän matalapaineista, mutta siitä on ollut hyötynsäkin. Se on saanut minut ajattelemaan asioita, joita oikeasti arvostan ja koen tärkeäksi. Jotka tekevät omasta elämästä mukavaa. Toisaalta olen tarkastellut myös ryhmätyöskentelyä ja organisaation toimintaa. Oppinen tekee yleensä vähän kipeää, joten varmasti olen oppinut ja tulen oppimaan paljon.

Kieli ja ymmärretyksi tuleminen

Se tunne, kun olet kykenemätön ilmaisemaan itseäsi ja tarpeitasi toisille ihmisille. Sinut voidaan ymmärtää tahallisesti väärin tai omat kielelliset taitosi eivät vain yksinkertaisesti riitä asian vaatimaan ilmaisutapaan. Kun ihmiset käyttävät keskinäisessä kommunikoinnissaan kieltä, joka ei ole heistä kenenkään äidinkieli, kömmähdysten ja väärinkäsitysten riskit ovat valtavat. Täällä ollessa on täytynyt kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten oppia olemaan aktiivinen kuuntelija ja toisaalta miten oppia ilmaisemaan itseään selkeämmin. Sanavarasto karttuu ja usein asia menee kyllä perille, mutta vakavammissa tilanteissa on toisinaan turhauttavaa, kun ei ole tule kunnolla ymmärrtyksi. Täällä jos missä olen ymmärtänyt, että oma kieli, kyky kirjoittaa ja käyttää omaa kieltä päivittäisissä tilanteissa ovat yhdessä yksi ihmisen identiteetin kulmakivistä.

Kommunikointi ja tiedonkulku

Missä tahansa työyhteisössä tai ryhmässä toimiminen edellyttää hyvää keskinäistä kommunikointia ja tiedonkulkua, joka on kaikille ryhmän jäsenille samanlaista. Vieraalla kielellä kommunikoidessa tiedonkulkuun ja varsinkin sen laatuun tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Asiat ja ohjeet on sanottava niin selkeästi ja monta kertaa, että kaikki ryhmän jäsenet, kielellisistä taidoistaan riippumatta ymmärtävät, mistä on kysymys. Nykyään kommunikointia helpottavat sosiaalisen median eri vaihtoehdot ja niistä on ollut paljon apua täälläkin, kun ryhmämme jäsenet ovat kuka missäkin. Mutta tieto kulkee vain, jos sitä tuotetaan. Toisinaan olen törmännyt täällä siihen, että esimerkiksi tehtäviä annettaessa tieto on niin puutteellista, että se vaikuttaa jo motivaatioon. Päivien työskentely jonkin tehtävän kanssa osoittautuu lopulta tarpeettomaksi, koska sitä ei ole toteutettu alkuunkaan niin kuin olisi pitänyt.

Järjestys ja organisointi

Olen järjestyksen ihminen ja työskentelen parhaiten silloin, kun saan luoda asioille selkeän järjestyksen ja aikataulun. Se on osittain skandinaavista kansanperua, mutta myös vahvasti oman luonteen piirre. Kaikkea ei voi eikä tarvitse kontrolloida; elämä tapahtuu yleensä silloin (ja siitä huolimatta) kun eniten tekee suunnitelmia, mutta jonkinlaiset raamit tekemiseen olisi hyvä olla. Ainakin silloin, kun tehdään työtä ryhmässä ja jossa kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Suunnitelmallisuus antaa tekemiselle ryhtiä ja pitää yllä yhteistä motivaatiota ja auttaa saavuttamaan ne tavoitteet, joita kohti ollaan menossa. Toiselle järjestyksen puute ei aiheuta sen kummempia ongelmia; tehdään mitä mieleen juolahtaa ja mennään sillä mihin asti päästään. Toisinaan toivon suuresti, että omaisin tuollaisen luonteenlaadun. Toisaalta olen iloinen siitä, että voin olla mukana luomassa järjestystä sellaisiin asioihin, joissa sitä kaivataan.

Itselle sopiva asuinympäristö

Perustoimeentuleva ihminen voi yleensä vaikuttaa siihen millaisissa olosuhteissa ja asuinympäristössä elää, sekä valita ihmiset, joiden kanssa haluaa asua. Aina se ei tietenkään ole helppoa, mutta yhteisasuminen perustuu joka tapauksessa omaan valintaan ja vapaaehtoisuuteen. Kun jakaa asunnon ihmisten kanssa, joita ei ole itse asuinkumppanikseen valinnut, yhteisistä säännöistä ja toimintatavoista on sovittava yhdessä. Hyvässä tiimissä tällaiset asiat saadaan ratkaistua helpommin ja luontevammin, mutta jos yhteinen tahtotila puuttuu, ollaan suurempien haasteiden äärellä. Mitä tehdä vaikkapa silloin, kun toisen mielestä omien jälkien siivoaminen ei kuulu itselle, yhden mielestä omien tai muidenkaan jälkien siivoaminen ei kuulu itselle tai kun oma tapa on se ainut ja oikea tapa tehdä ja nähdä asiat. Se, että tuntemattomia ihmisiä tuodaan asuntoon keskellä yötä voi olla oikein mukavaa sinulle, mutta voiko niin tehdä asunnossa, jossa asuu viisi muutakin ihmistä. Miten omat tekemiseni ja tekemättäjättämiseni vaikuttavat toisten arkeen? Miten oppia kunnioittamaan muiden mielipiteitä ja toivomuksia luopumatta liikaa omastaan, kas siinäpä kysymys.

Yksityisyys

Tähän aiheeseen palaan aina uudelleen ja uudelleen, mutta ainakin vielä tämä asia aiheuttaa edelleen huokailua ja päänvaivaa. Olen kiitollinen siitä, että olen ainut suomea puhuva asunnossa. Omalla kielellä kommunikointi antaa yksityisyyden tunteen, kun keskustelen vanhempieni ja ystävieni kanssa. Miten toteuttaa omaa yksityisyyttä myös muutoin? Jos joku tietää, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Kompromissit ja rajat

Miten kauan ja mihin asti ihminen on valmis tulemaan vastaan, luopumaan omastaan, antamaan pyytettömästi toiselle ja tekemään kompromisseja? Mitkä ovat minun rajani? Ovatko ne oikeassa kohdassa vai ulkoa omaksuttuja periaatteita? Onko väkisin tehty kompromissi oikeasti kaikkia miellyttävä vaihtoehto? Mitä muutakaan ihmiset voisivat ryhmässä toimiessaan tehdä kuin kompromisseja? Miten olla joustava joustamatta liikaa? Tässä joitakin kysymyksiä, joita olen miettinyt viime aikoina. Noin parin, kolmen viikon ajan ihminen pystyy hyväksymään kaiken sen suurempia mutisematta, vaikka ei olisikaan samaa mieltä toisen kanssa. Silloin myös kompromissien tekeminen on helppoa. Ajan kuluessa teeskenteleminen loppuu ja jokainen on oma itsensä, niin hyvässä kuin huonossa.

Uni

Yksi hyvinvoinnin perusasioista ravinnon ja liikunnan ohella on hyvä ja laadukas uni. Unen tarpeellisuuden ymmärtää usein vasta sitten, kun se puuttuu tai se on laadultaan riittämätöntä. Ihmisen on helpompi nukkua viileässä, jolloin keho saa kunnolla levätä. Kun joutuu nukkumaan 30n asteen tuulettomassa asunnossa, jossa erilaiset hyönteiset syövät jalat ja kädet vesirakkuloille, alkavat elämän peruskysymykset väistämättä pyöriä mielessä eikä siinä ole enää mitään huvittavaa. Väsyneenä helteessä on haastavaa löytää positiivisia puolia mistään tai kenestäkään. Pienetkin väärinymmärrykset kärjistyvät helposti tarpeettomaan mittakaavaan.

Asenne

Viimeisenä ja tärkeimpänä haluan puhua asenteesta. Asenne ratkaisee, aina. Sen avulla korkeat ja mahdottomalta tuntuvat vuoret madaltuvat ja askeleet sen huipulle ja yli alkavat nekin löytyä. Negatiivinen asenne sen sijaan saa pienetkin nypyt näyttämään ylitsepääsemättömiltä. Ystäväni kysyi minulta valitellassani näitä murheitani hänelle, että vieläkö ajatuksissani on olla täällä se vuosi. Vastasin, että on hetkiä, jolloin se ei ole itsestäänselvyys. Mutta toisaalta kun mietin, että oikeasti pakkaisin nyt laukkuni ja lähtisin kotiin, ei sekään ole vaihtoehto. Onneksi asioilla on tapana järjestyä.

Joskus on otettava lisäsisua.

Rijeka kesällä kerran

Kävin Rijekassa, joten kerronpa jotakin siitä.

Faktoja, jotka pitävät kutinsa, jos Wikipedia ei valehtele:

• Asukkaita 130 000 kieppeillä, sivualueineen noin 245 000, ja silläpä se onkin Kroatian kolmanneksi suurin kaupunki Zagrebin ja Splitin jälkeen.
• Adrianmeren laineet huuhtelee sen rantoja Kvarnerinlahdella.
• Oivallisen syväsatamansa ja varsin strategisen sijaintinsa vuoksi kaupungin omistajuudesta on tapeltu, ja omistaja on vaihtunut vuosisatojen saatossa.
• On Primorje-Gorski Cotar-nimisen läänin keskus. Yritäpä sanoa monta kertaa nopeasti peräkkäin.
• Päätöikseen rijekalaiset rakentelevat laivoja, ja elinkeinoelämä liittyy mereen ja merenkulkuun kaikin puolin.
• Siellä sijaitsevat Kroatian kansallisteatteri ja yksi maan yliopistoista.
• Puhuvatpa siellä venetsialaista fiumanoa, jota ei puhuta missään muualla Kroatiassa.

Muita epäolennaisia tietoja:

Rijekassa on useita kirkkoja ja museoita. Ne ovat loogisesti kesälauantaina päiväsaikaan suljettu. Yhteen kirkkoon pääsimme sisälle hetkeä ennen puolta päivää. Sisällä oli hiljaista, hämärää ja ovella munkki.

Keskustan rakennukset ovat sekoitus uusinta uutta ja vanhaa repsottavaa. Kaupunkikeskusta asettuu rannan suuntaisesti, ja korkeat kerrostalot piirtyvät horisontissa vuoria vasten. Matka kulttuurikohteista elämän kääntöpuolelle on lyhyt; muutamalla askeleella kaupunginteatterin nurkalta olet hylättyjen satamarakennusten takapihoilla, joissa ei tekisi mieli liikkua varsinkaan yöaikaan.

Satamassa, bussiaseman lähellä, on nerokas ravintola-kahvila Boonker. Satama-altaan reunalle rakennetun ravintolan edustalle on aseteltu sohvia ja säkkituoleja. Matot, pöydät ja yksityiskohdat ovat huolella mietittyjä, ja palvelu on ystävällistä. Tyylikkäästä design-ilmeestään huolimatta ravintolan hintataso ei poikkea yleisestä tasosta. Merituuli puhaltaa leppeästi ja jääkahvi maistuu taivaalliselta. Piristävä ja mieleenjäävä paikka, jota todella suosittelen kokeilemaan!

Muita vielä epäolennaisempia tietoja:

Keskustassa on H&M. Se on iso, ja vaatteet ovat esillä selkeästi. Ostin sieltä shortsit.

Labin Republica - Labin Art Republica

Seuraava kirjoitus voi olla täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä, mutta otan sen riskin, sillä tarina on hyvin kiinnostava. Kuulin tämän historiankulun ensimmäistä kertaa eräältä poliitikolta. En muistanut sitä kunnolla, joten haastattelin joitakin paikallisia, ja kaivelin tietoja kroatiankielisiltä nettisivuilta ja käänsin ne googlen kääntäjällä. Kaikki antoivat hieman toisistaan poikkeavan vastauksen. Voi myös olla, että osan olen keksinyt omasta päästäni, en ole enää aivan varma siitäkään. Joka tapauksessa historiassa on voinut tapahtua vaikka jotakin tällaista, joka liittyy myös nykyhetkeen...

Labin on vanha hiilikaivoskaupunki, jolla oli jättimäinen tuotanto 40-luvulla. Alue kiinnosti myös silloista Italian hirmuhallitsijaa, joka halusi vallata koko maakunnan ja liittää sen osaksi Italiaa. Mainarit nousivat itsenäisesti kapinaan ja vastarintaa kesti vajaan kuukauden. Monia vastarintataistelijoita vangittiin, mutta paikalliset olivat ylpeitä ollessaan hetken omillaan suurvaltaa vastaan, ja taistelua kutsuttiinkin nimellä Labin Republica, Labinin tasavalta. 

Yksi kaivoksen tunneleista kiemurtelee Labinin vanhan kaupungin alla. 60-luvulla huomattiin, että se alkaa vajota ja luhistua tunnelin vuoksi. Tunneleissa oli tuolloin ollut myös joitakin tuhoisia räjähdyksiä. Kaupunki piti tyhjentää asukkaistaan. Myöhemmin kuitenkin todettiin, että luhistumista ei enää tapahdu, ja kaupunki on kuin onkin asumiskelpoinen. Kaupunki antoi asuntoja ilmaiseksi, ja ensimmäiset evakuoinnin jälkeen saapuneet asukkaat olivat taiteilijoita. Tästä syystä tässä noin 200 asukkaan vanhassa kaupungissa on edelleen viitisentoista taidegalleriaa.

Galleriat heräävät eloon kesällä, jolloin järjestetään Labin Art Republica-niminen kulttuuri- ja taidetapahtuma. Nerokkaasti nimetty tapahtuma kokoaa koko kesän ajaksi kaupunkiin paikallisia, muita kotimaisia sekä ulkomaisia muusikkoja, taiteilijoita ja valokuvaajia. Eräskin elokuun valokuvanäyttelyn taiteilija on kotoisin Suomesta... Valokuvanäyttelyn lisäksi tehtävänäni tässä kuussa on osallistua taidenäyttelyiden rakentamiseen ja purkamiseen sekä näyttelytilojen valvomiseen.

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla järjestettiin jazz-festivaalit, jossa soi kiehtova ”gipsy swing”, mustalaismusiikki, sekä istrialainen torven ja huilun tapainen perinnesoitin, sopela, yhdessä tyypillisten jazz-instrumenttien, saksofonin, kontrabasson ja rumpujen, kanssa. 

Pulu kuumassa

On kovin kuuma.
On niin kovin kuuma, että pulut paistuvat katukiveyksille.
Lisää vain mausteet ja perunat.
On niin kovin kuuma, että pää on pelkkää puppua täynnä.
Loppu.