Kuusenjalat,voileipägrilli ja muita tarpeellisia tavaroita

Viime päivät olen paitsi myynyt, myös pakannut kotini tavaroita pahvilaatikoihin. Se on ollut jännittävää, mutta myös vähän pelottavaa. Aloittaminen oli kaikista vaikeinta, sillä siinä tuli todelliseksi se, että kohta koko tuttu suomalainen elämäni on pakattuna pieniin laatikoihin. Tässäkö kaikki? Mitä osaan pakata mukaan, mistä luopua kokonaan ja mitkä jättää odottamaan paluuta?

Elämä pienessä paketissa.

Tavarat ovat tavaraa ja siksi helposti korvattavissa, mutta kieltämättä on tuntunut hieman dramaattiselta ajatella, että toukokuun ensimmäisen päivän jälkeen minulla ei ole omaa asuntoa, ei huonekaluja, ei autoa - ei juuri mitään niistä asioista, jotka ovat tähän asti tehneet arjesta ja elämästä minun näköistäni. Minulla ei ole edes sitä arkeakaan! Oletko koskaan miettinyt, miten pienistä ja lopulta niin suurista asioista toimiva arkemme lopulta muodostuu? Tai jos tavaroita on joka paikassa liikaa, miten hankalaksi arkikin voi mennä. Jää nähtäväksi mitä esineitä sitä uudessa maassa ja arjessa kotoaan kaipaa.

En ole hamstraukseen taipuvainen, mutta tässä esimerkkejä erilaisista vastaantulleista esineistä, joiden olemassaoloa kodissani ihmettelen. Voileipägrilli - todella tarpeellinen kotini esine, ellei jopa tarpeellisin. Se löytyi keittiön alimmaisen kaapin takimmaiselta hyllyltä. Joulukuusenjalkoja omistan kaksi ilmeisesti siksi, että ei voi olla joulun edellä varma montako kuusta sitä haluaa lopulta kotiinsa koristaa. Keittiön vetolaatikosta löytyi myös _selittämätön_ punainen kiinnitysklipsillä varustettu pussijuomapullo, jossa ei ole korkkia. Näilläpä sitä alkuun päästään kulttuurissa kuin kulttuurissa...

Mitä pitkälle matkalle pakataan mukaan, en osaa vielä sanoa (kunhan vaan ei noita edellä mainittuja), mutta sillä on ehkä loppujen lopuksi melko vähän merkitystä. Meni ihminen minne tahansa, parhaita asioita ei voikaan pakata laukkuihin, vaan ne kannetaan sydämessä!