Vapaasti töissä

Koska EU ei ainakaan vielä toistaiseksi rahoita kenellekään vuoden mittaisia lomia, on muistettava kertoa, että tänne on tultu ihan oikeisiin töihin. Olen puhunut työpaikastani vielä vähän, joten korjataanpa asia. Alfa Albona on muutaman vuoden vanha paikallinen nuorisojärjestö, joka järjestää muun muassa paikallisille nuorille, senioreille ja erityisryhmille sekä kansainvälisille ryhmille erilaisia aktiviteetteja ja työpajoja kädentaidoista kesäleireihin. Sen pienessä toimistossa työskentelee puolisenkymmentä vakituista työntekijää ja joukko vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa. 

Alfa Albonan toimisto

Suunnittelua ja organisointia...

Minun lisäkseni vuoden täällä työskenteleviä vapaaehtoisia tulee Slovakiasta, Belgiasta, Espanjasta, Unkarista ja Portugalista, yksi kustakin maasta. Myöhemmin seuraamme liittyy pariksi kuukaudeksi muutama muu vapaaehtoinen, jotka osallistuvat ainoastaan kesäleirille. Osallistumme kaikkiin mahdollisiin keskuksen tarjoamiin juttuihin omien vahvuuksiemme ja kiinnostuksemme mukaan. Kiireisin sesonki ajoittuu luonnollisesti tuleville kesäkuukausille, jolloin suurin osa kulttuuritapahtumista ja leireistä järjestetään. Käytännössä työ on kuitenkin suurelta osin tiedonhankintaa ja suunnittelua, eli suomeksi sanottuna tylsää toimistotyötä. Mutta kun aurinko paistaa ja töitä voi tehdä vaikka kahvilassa istuen, ei sitä oikeastaan voi edes työksi edes sanoa, eikä tylsäksi ainakaan.Vapaaehtoistyön luonteeseen kuuluu myös, ettei työntekijälle anneta ylitsepääsemättömän vastuullisia tehtäviä, eikä edes erillistä ammattiosaamista vaadita. Tämä siksi, että jokaisella nuorella olisi tasapuolinen mahdollisuus lähteä hankkimaan tällaista työkokemusta.

Suomalaisilla olisi opittavaa rennommista työskentelytavoista...

Työyhteisön porukka on huikea ja olen sopeutunut tänne erittäin hyvin. Huumori ja tapa työskennellä ovat samanlaiset kuin itselläni. Pidän siitä, että työtä tehdään tarkasti ja ajallaan, mutta kun alkaa tehdä mieli syödä jäätelöä, niin sitä voidaan lähteä ostamaan vaikka kaikki yhdessä. Lounas syödään niin ikään usein yhdessä, eikä kellokorttia todellakaan leimailla. Kroatialainen äänekäs keskustelu ja nauru raikaa, ja kadulla ohikulkevat tutut saattavat liittyä lounasseuraksi. Ihmisiin tutustuminen ei oikeastaan voisi olla sen helpompaa kuin mitä se on täällä. Kroatialaiseen keittiöön ja ruokaan palaan vielä varmasti moneen kertaan, mutta tässä mainittakoon, että ruoka on todella hyvää, maukasta ja annokset ovat isoja, mutta suomalaisittain erittäin edullisia. Lounas jälkiruualla ja juomalla maksaa hieman yli neljä euroa.

Lounas on maukasta ja edullista.

Työskentelemme seitsemän tuntia päivässä, johon sisältyy edellä mainitsemani reilu ruokatauko. Kuukaudessa on pari vapaapäivää ja pääasiassa myös viikonloput ovat vapaita. Viikonloppuisin voi vaikka käydä tutustumassa maakunnan kaupunkeihin helposti bussilla. Itse vietän vapaa-aikaani lenkkeilemällä, ja löysinkin huikean lenkkipolun, joka päätyy lopulta Rabacin satamaan ja sieltä edelleen uimarannalle. Vesi on puhdasta ja tällä tarkoitan sitä, että se on niin kirkasta ja sinistä, että kadulta voi nähdä rantavedessä uivat kalat ja pohjan kivet. Luonto täällä on hengästyttävä: samaan maisemaan mahtuvat männyt ja palmut, tuoksuvat yrtit ja kukat, jotka piirtyvät metsäisiä kukkuloita ja vuoria vasten...

Lenkkipolku, joka päättyy lopulta mereen...

Tätä tarkoitan puhtaalla...

...tai tätä.

Rabac

Niin, ja vielä yksi tärkeä asia. Te, ja varsinkin naiset, joilla on jonkin sortin ikäkriisi meneillään, suosittelen tätä maata lämpimästi. Sen auringolla ja ilmastolla on ilmiselvästi nuorentava vaikutus, jota ei voi saavuttaa edes minkäänlaisella ihmedietillä. Minua on järjestelmällisesti sanottu noin kymmenen vuotta nuoremmaksi saapumispäivästä lähtien, jolloin nuoruus ja raikkaus oli niin kaukana kuin vain mahdollista. Voi olla, että alan pian sanoa olevani parikymppinen ikää kysyttäessä. Vai tullekko kirkas katse ja iloinen ilme ehkä siitä, että viimeinkin voi tehdä sitä, mitä oikeasti haluaa...